Lokakuun kuvien oikeat vastaukset

Lokakuun kilpailuun osallistui vaatimattomat 12 henkilöä. Heistä ainoastaan kaksi tunnisti molemmat kuvat. Onnistujat olivat: Keijo Johansson ja Teemu Fors. Keijo Johansson nousi nyt 15 pisteeseen ja jakaa kärkipaikan Tomi Rantasen ja Antti Toukolan kanssa. Tapani Saimovaara ja Kristiina Järvenpää kärkkyvät kahden pisteen päässä. Yhteensä kilpailuun on osallistunut 35 henkilöä.

Määrityskuva 1:
Metsähanhi

Vastauksia: 12
Oikein: 7
Muut:
Lyhytnokkahanhi 3
Merihanhi 2



 

 

Kuvaajan kommentti:

Hanhien määrityksen kanssa saa aina olla tarkkana. Varsinkin lentävistä linnuista on joskus hankala nähdä luotettavasti oleelliset tuntomerkit. Kuvan lintu on selvästi Anser-hanhi kokonaan harmaanruskean puvun perusteella. Avaintuntomerkki kuvan linnulla on nokan väritys. Paljon punertavaa (joka näyttää ko. valossa hämäävän vaaleanpunaiselta), mutta kuitenkin myös mustaa kärjessä ja tyvessä niin, että punertava alue muodostaa leveän vyön. Sekä meri- että nuorella tundra- ja kiljuhanhella on kokonaan vaaleanpunainen nokka. Lyhytnokkahanhella taas vaaleanpunainen alue olisi paljon kapeampi. Lyhytnokkahanhella on lisäksi nimensä mukaisesti hyvin lyhyt nokka ja pieni pää, ja siiven yläpeitinhöyhenet paistavat lennossa vaalean hopeanharmaina. Tämän linnun yph:t ovat ruskeanharmaat. Kuvassa lentää läntisemmän alalajin metsähanhi (Anser fabalis fabalis), tundrametsähanhella (rossicus-tyyppi) on selvästi enemmän mustaa nokassaan. Ratkaisukuvassa lintu on sellaisessa asennossa, että lajityypilliset oranssit koivetkin näkyvät.

Määrityskuva 2:
Aroharmaalokki

Vastauksia: 12
Oikein: 3
Muut:
Merilokki 3
Selkälokki 2
Harmaalokki 2
Etelänharmaalokki 1
Tyhjä 1

 

Kuvaajan kommentti:

Lokkikuvat ovat aina mielenkiintoisia, koska varsinkin isojen lokkien yksilöllinen pukuvaihtelu on lajin sisällä laajaa. Lokkimäärityksessä ei koskaan saa tuijottaa vain yhtä tuntomerkkiä vaan määritys on monen täsmäävän tuntomerkin summa. Kuvan linnulla on valkea pää, vipevöity "kaulurin" aihe, pieni musta nappisilmä, pitkä nokka, jota luisu otsa vielä korostaa, sekä vain kärjestään valkeat yksivärisen tummat tertiaalit. Linnulla on lempeä, kiltti ilme, eikä vihainen, parhaimmillaan "psykopaattikatse", kuten harmaa- ja etelänharmaalokilla.
Selässä on jo nähtävillä harmaita aikuishöyheniä, mikä jo sinällään sulkee pois selkälokit ja merilokin. Näillä tuntomerkeillä lintu on tunnistettavissa aroharmaalokiksi (Larus cachinnans), ja syksyiseksi (huom. pvm) 2-kv-linnuksi mm. tertiaalien värityksestä: hyvin tummat, valkeakärkiset ja kärjessä tumma juova (enemmän harmaalokkimainen kuvio) ja sekavan näköisistä hartiahöyhenistä. 1kv:lla höyhenkentät olisivat siistimmässä kunnossa.
(Kuva: Petri Kuhno, Latvia 2005, asiantuntija-avusta kiitos Pekka Saikolle)