Marraskuun kuvien oikeat vastaukset

Määrityskisan viimeiseen osakilpailuun osallistui 16 henkilöä. Heistä seitsemän tunnisti molemmat kuvat. Onnistujat olivat Teemu Fors, Anne Hinkkanen, Keijo Johansson, Kristiina Järvenpää, Päivi Nousiainen, Tomi Rantanen ja Antti Toukola. Näin kilpailun päätyttyä tasapisteisiin päätyi kolme kilpailijaa: Antti Toukola, Tomi Rantanen ja Keijo Johansson. Kilpailun voittaja tullaan ratkaisemaan ylimääräisillä kuvilla, joihin vastausaikaa on loppiaiseen asti. Yhteensä kilpailuun osallistui osallistunut 37 henkilöä.

Määrityskuva 1:
Kurki

Vastauksia: 16
Oikein: 15
Muut:
tyhjä 1



 

 

Kuvaajan kommentti:

Pitkäkoipinen lintu seisoo yhdellä jalalla lumihangessa ja pitää päätään siipensä alla. Lintu on kaikilta näkyviltä osiltaan ruskeanharmaa lukuunottamatta hiukan näkyvillä olevia mustia siipisulkia.
Noin pitkiä jalkoja ja rotevaa ruumista ei ole monella lajilla. Lähinnä tulevat mieleen kurjet ja haikarat. Linnun siiven yläpuolella näkyvä “kyhmy” on olellinen tuntomerkki, puuhkamaisiksi jo nuorena kasvavat tertiaalit postavat sekä haikaroiden että neitokurjen mahdollisuuden. Lintu on siis nuori kurki (Grus grus) joka talvehti edellistalvena Heinolassa. (kuva: Petri Kuhno, tammikuu, Heinola).

Määrityskuva 2:
Luhtakerttunen

Vastauksia: 16
Oikein: 7
Muut:
Viitakerttunen 4
Rastaskerttunen 2
Rytikerttunen 1
Pikkukultarinta 1
Tyhjä 1

 

Kuvaajan kommentti:

Kakkoskuvan linussa kannattaa ensihuomio kiinnittää pyrstöön, käsisiiven ulottumaan ja kuviointiin sekä silmäkulmajuovaan. Kuviottomia hyönteissyöjiä määritettäessä nimittäin kannattaa ensin varmistua, mihin sukuun lintu kuuluu. Pyöreäpäinen pyrstö ja selvä silmäkulmanjuova -yhdistelmä sulkee pois uunilinnut ja kultarinnat. Näin päästään oletukseen, että kysymyksessä on kerttunen. Juovattomat kerttuset ovat aina maastossa vaikeita, elleivät mahdottomia määrittää lajilleen. Kuvan linnussa on kuitenkin useita tuntomerkkejä, jotka helpottavat asiaa. Tertiaalien ja käsisulkien reunukset ovat kapealti, mutta selvästi vaaleat. Lisäksi ulottuma on hiukan pidempi kuin viitakerttusella. Vatsa ja kupeet selvästi lämpimän buffinsävyiset. Yläperässä melko selvästi vihertävä sävy, ei missään tapaukseesa punaruskea, kuten rytikerttusella.Lisäksi linnulla ei ole korostuneen pitkää nokkaa ja luisua otsaa, kuten viitakerttusella, ja silmärengas on voimakas. Myös alanokan kärki on vaalea, mikä on usein erottava tekijä ainakin viitakerttusesta. Näillä eväillä lintu on määritettävissä luhtakerttuseksi (Acrocephalus palustris).(Kuva: Petri Kuhno, heinäkuu, Lahti).