Retkeilykohteet

Artjärvi Asikkala Hartola Heinola Hollola Hämeenkoski Iitti Kärkölä

Lahti Mäntyharju Nastola Orimattila ja Pukkilan Kantele Padasjoki Pertunmaa Sysmä

Alueen yleispiirteitä
Villikkalanjärvi
Kirkkoäyräs
Suursuon pellot
Lammi
Säyhteenjärvi ja lintutorni
Pyhäjärvi
Arktikakallio

Artjärven linturikas alue sijaitsee noin 45 km Lahdesta etelään, Orimattilan itäpuolella, vain noin 30 km etäisyydellä rannikosta. Alue on Kanteleen alueen ohella merkittävin muttolintujen levähdysalue eteläisessä Päijät-Hämeessä. Kolme toisiaan lähellä olevaa järveä, joiden välinen maasto on vaihtelevaa metsä- ja peltosaarekkeiden ja asutuksen pirstomaa. Pellot ovat isolohkoisia, syvien pelto-ojien ja valtaojien uurtamia. Lintupaikat ovatkin monipuolisia ja retkeilijälle on tarjolla monipuolinen linnusto ympäri vuoden. Alueen linnustoa luonnehtivat keväisin joutsenet, kahlaajat ja muut vesilinnut, loppukeväisin alueen kallioilta ja lintutorneilta on seurattu menestyksellä arktisten hanhien ylilentoa. Kesäisin alueella tavataan yleisesti maaseutulajit, kuten hemppo, tikli ja uuttukyyhky sekä yölaulajat ja -huutelijat. Syyskesällä alueen järvenrannat ja tulvalammikot toimivat kahlaajien levähdyspaikkoina. Myöhemmin syksyllä alueen muuttolinnustoa luonnehtivat levähtävät kurki- ja hanhiparvet sekä monet saalisjahdissa olevat petolinnut.

Ylös >>

Ylös >>

Ylös >>

Peltojen keskellä oleva valtaoja tulvii keväällä ja joskus myös kesäisin ja syksyisin. Tulvilla on runsaasti vesilintuja ja kahlaajia. Metsähanhiparvet lepäilevät säännöllisesti pelloilla. Tulva-alueen hallitsee hyvin kaukoputkella maantieltä (A). Viklojen, suokukkojen lisäksi laaksossa lepäilee paljon hyyppiä sekä kapustarintoja. Aikaisin keväällä pellolla on suuria kiuruparvia ja myöhemmin keväällä kalatiirat ja töyhtöhyypät valtaavat kuivuvalta pellolta pesimäreviirinsä. Myös punajalkaviklo, peltopyy, tuulihaukka ja uuttukyyhky kuuluvat pesimälajistoon. Harvinaisuuksia ovat pikkujoutsen, lyhytnokkahanhi, tundrahanhi, mustapyrstökuiri ja lampiviklo. Paikka on myös oivallinen loppukevään kurmitsabongaukseen.

Ylös >>

Lammi on soistunut, vähävetinen kuivattu järvi, jossa avovettä on ainoastaan keväisin. Alueen hallitsee hyvin pikitieltä tai järven koilliskulmalta, jonne pääsee peltotietä pitkin. Suon ja Elimäelle vievän tien kulmauksessa on korkea kallio, jonne pääsee polkua pitkin. Näiltä kallioilta näkee paitsi koko kosteikon, myös laajalti alueen ilmatilaan. Koilliskulmassa ovat hyvät rantapusikot ja kahlaajaniitty. Joinakin vuosina joutsenet viihtyvät järvellä ja vesilintujakin voi olla runsaasti. Pesimäaikana lajistoon kuuluvat heinä- ja lapasorsa, kurki, joutsen ja ruskosuohaukka sekä punajalkaviklo. Syyskesän tyyppilaji on harmaahaikara. Kesällä lammi tarjoaa hyvän mahdollisuuden kuulla yöhuutelijoita, rantakanoja ja kerttusia. Lammilla on nähty mm. pikku-uikku, pikkujoutsen, muuttohaukka, kiljukotkalaji, niittysuohaukka, liejukana, jänkäsirriäinen, heinäkurppa ja mustaotsalepinkäinen ja nokkavarpunen.

Ylös >>

Järvi on pieni ja matala. Villikkalanjärvestä laskee Säyteeseen Ratulansalmi ja toinen joki laskee Säyteestä Pyhäjärveen. Tämän takia sulapaikat syntyvät keväällä aikaisin ja koko järvi aukeaa varhain huhtikuussa. Hyviä tarkkailupaikkoja ovat Suurikylän kohdalla rannassa oleva lintutorni ja sen kylänpuoleinen mäki. Kirkon kohdalta, näkee hyvin järven lounaiskolkan. Ratulansalmen suu ja järven kaakkoiskulma ovat myös hyviä tarkkailupaikkoja. Järvellä on usein suuria joutsenparvia, sotkia ja koskeloita. Myöhäiskeväällä järvellä on paljon nuoria pesimättömiä joutsenia. Harmaahaikaroita tavataan myös syyskesällä suurina, usein yli kymmenen linnun kerääntyminä. Järvellä tapaa syksyin viivyttelijöinä joutsenia ja lokkeja. Rantapelloilla tapaa hemppoja ja peltopyitä ja fasaaneja ja rantapusikoista kuuluu kesäisin satakieli. Pesimälajistoon kuuluu myös harmaapää- ja pikkutikka.Länsipään pelloilla on keväisin runsaasti kiuruja ja muita pikkulintuja. Pelloilla pesii myös useita pareja kalatiiroja. Järven lounaikulmassa huutelee joinakin vuosina kaulushaikara, luhtahuitti on lähes jokavuotinen. Säyteenjärvellä on tavattu joutsenlajit, harmaasorsa, haahka, tudrakurmitsa, meriharakka,merilokki, räyskä ja vuorihemppo. Viime vuosina lintutornista ja sen tuntumasta on seurattu arktista kevätmuuttoa, sepel- ja valkoposkihanhien ja kuikkalintujen muuttoa. Syyskesällä paikalta voi havaita muuttavia kuiri- ja sirriparvia.

Ylös >>

Pyhäjärvi on isohko ja syvä järvi, jonka koilliskulmassa on matala lahti. Lahdella pesii mm. punajalkaviklo ja harmaahaikarakin on tavallinen näky. Usein loppusyksystä joutsenet siirtyvät tälle järvelle, koska se jäätyy alueen järvistä viimeisenä. Säyhteeltä laskevan joen suu aukeaa keväällä aikaisin ja silloin sulassa on runsaasti vesilintuja. Muuttoaikoina järvellä levähtää kuikkalintuja ja mustalintu-, pilkkasiipi- ja alliparvia. Keväällä kalatiiroja on myös runsaasti. Järven luonnetta kuvaavat siellä havaitut merimetso ja lapasotka. Järven koilliskulman rantaluhdalla puolestaan on havaittu muun muassa lampiviklo ja harmaasorsa.

Ylös >>

Lammilta noin kilometrin verran itään ajettaessa aukeaa loivan alamäen jälkeen peltoaukea, jonka vasemmalla puolella, metsän reunan siimeksestä kohoaa varsin korkea avohakattu kallioalue. Tien reunassa näkyy pienehkö puiden lastauspaikka, joka on ajoneuvoille sovelias parkkipaikka. Tästä etuoikealle lähtee polku, joka vie melkoisen risukon läpi kalliolle, josta avautuu huikea näkymä, jopa Loviisan piipuille asti. Paikka on tullut tunnetuksi eteläisen sisämaan kovinpana arktikapaikkana. Kun tuulet ovat sopivasti kaakossa ja on valkoposkihanhien massapäivä, niin kalliolta voidaan havaita kymmeniä tuhansia valkoposki- ja sepelhanhia. Myös korkealla menevää voimakasta kuikka- ja kaakkurimuuttoa on kalliolta havaittu. Suurin osa parvista menee meren puolella, kaukanakin, mutta Artjärven ylittäviä parviakin riittää niin, että arktikatunnelma on rannikon vertaista. Lisäksi keväisin nähdään muuttavia kahlaajia, pääskyjä ja petolintuja sekä hyönteissyöjiä sekä lisäksi monipuolista metsälajistoa.

Ylös >>