Retkeilykohteet

Artjärvi Asikkala Hartola Heinola Hollola Hämeenkoski Iitti Kärkölä

Lahti Mäntyharju Nastola Orimattila ja Pukkilan Kantele Padasjoki Pertunmaa Sysmä

Vääksy ja Vesijärvi
Pulkkilanharju
Hillilän ja Kurhilan pellot
Kopsuo - Urajärvi
Kalkkinen
Kirkonkylän pellot

Vääksy on alueen keskustaajama ja erinomainen arktisten lintujen muutontarkkailupaikka. Kahden suurjärven, Päijänteen ja Vesijärven, vääliin jäävä Vääksyn kannas sekä lisäksi Vääksyn kannaksen kautta kulkeva Toisen Salpausselän reunamuodostuma keskittää monien muidenkin lintujen muuttoa. Yksi loppukevään parhaista muutontarkkailupaikoista on Kanavan niemi, jonka merkittävimmät havainnot koostuvat kahlaajista, kihuista, kuikkalinnuista ja hanhista. Kärjestä on havaittu muun muassa pilkkanista, leveäpyrstökihu ja vesipääskyjä. Kanavaa reunustaa koko matkalta puistomainen vyöhyke, jonka jaloissa lehtipuissa ja lehtikuusissa voi nähdä mielenkiintoisiakin lajeja. Muun muassa hippiäisuunilintu ja kirjosiipikäpylintu on havaittu alueella. Itse kanava pysyy paikoitellen sulana läpi talven. Pullasorsien seassa on nähty esimerkiksi mandariinisorsa. Keväämmällä uomassa on uinut liejukana. Kanava ja sen palvelut tarjoavat perheelliselle harrastajalle mukavan retkikohteen.

Vesijärvi tunnetaan yhtenä Suomen parhaista lintujärvistä. Vääksystä etelään avautuu Vesijärven suurin selkä, Kajaanselkä, joka tuo keväiselle Kanavanniemen staijarille merellisen tunnelman. Kaukana selällä kohoaa Kajankallio, jolta voi tavata siipiään kuivattalevia merimetsoa ja lähivesiltä alli- ja mustalintu- ja sotkaparvia. Vesijärjen rantalinnustoon voi tutusta esimerkiksi Rantakulmalla , Saittarannassa , Hillilänrannassa tai Kailanniemessä. Hillilänranta on tunnettu levähtävistä kahlaajista, mm. karikukkon voi löytää sieltä hyvällä tuurilla. Kailanniemi puolestaan on Sisä-Suomen paras syyskesäisen kahlaajamuuton seurantapaikka. Sopivalla ukkosmyrskyn keskeyttämällä korkeapaineella, heinäkuussa, sade- ja ukkospilvet pudottavat korkeuksissa matkaavat kahlaajat alemmaksi suurvesistöjen johtolinjoille. Päijänteen pintaan pudottautuvat kahlaajaparvet ohjautuvat saaria ja niemiä väistellen Vääksyyn ja Kajanselälle, josta parvet ohjautuvat pääosin Kailanniemeen. Vuosittain paikan ohittaa satoja suosirrejä, tundrakurmitsoja ja punakuireja. Joukossa harvinaisempia kuovi- ja isosirrejä ja sokerina pohjalla vaaleat pulmussirrit. Paikka on todella uskomattoman hyvä!.

Ylös >>

Pulkkilanharju on yksi parhaimpia vaelluslintujen tarkkailupaikkoja Sisä-Suomessa. Paikka on omimmillaan syksyisin, tosin keväällä ja alkutalvestakin kannattaa pysähtyä katsomaan, mitä sulapaikoilla on tarjottavanaan. Syysvaellusta harjulla voi seurata kahdesta paikasta. Karisalmen sillalta tai ns. Majakalta eli Pulkkilansalmelta. Karisalmen silta on valkoinen riippusilta, Majakka taas löytyy Karisalmesta Asikkalaan päin pengersillan länsipäästä. Karisalmi soveltuu paikoista paremmin vaelluslintujen seurantaan. Tuulesta riippuen sillan jommasta kummasta päästä näkee erittäin hyvin harjumuodostelmaan etenevät tiasparvet ja tikat, kun ne ylittävät salmea. Vuosittain nähdään tuhansia tiasia ja satoja tikkoja. Samana päivänä voi nähdä vaikkapa kaikki Suomen tikkalajit. Myöhemmin syksyllä ja tuulisella säällä kannattaa staijata Majakalla, josta näkee erinomaisen hyvin vesilintujen muuton. Alli ja mustalintuparvet ylittävät näyttävästi paikan, seassa voi toki olla muitakin lajeja. Pulkkilanharjulla on tehty runsaasti harvinaisuushavaintoja. Muutamia mainitakseni: jääkuikka, allihaahka, merisirri, avosetti, tiiralokki, isolokki, pikkuruokki, harjalintu, kuningaskalastaja, taigauunilintu, pähkinänakkeli, valkopäätiainen. Leveäpyrstökihuja, pikkukajavia ja lapintiaisia voidaan pitää jo astetta tavallisimpina. Pulkkilanharju kuuluu Metsähallituksen ylläpitämään Päijänteen kansallispuistoon.

Ylös >>

Ylös >>

Kopsuontien varrella on hyvin säilyneitä lehtometsiä, joista on tavattu mm. pikkusieppoja, idänuunilintuja ja harmaapäätikkoja. Alueella on myös runsaasti pöllöjä. Salonsaari sijaitsee hieman syrjässä lintumiesten suosimista reiteistä, mutta saaren kautta kulkee petolintujen Päijänteen itäpuolinen muuttoreitti keväin ja syksyin. Saarta luonnehtivat peltojen pilkkomat, vanhat kylämaisemat, vanhahkot metsät ja mielenkiintoiset ruovikkorannat. Urajärven alueen erikoispiirteenä ovat laajat koivikkoiset lehtometsät. Nämä vanhat kaskimaat elättävät vaateliaita lintulajeja kuten kuhankeittäjä, pikkutikka ja pyrstötiainen. Lisäksi pöllöjä on runsaasti. Urajärven kylä on hyvä yölaulaja-alue, jossa on usein hämmästyttäviä sirkkalintujen ja kerttusten keskittymiä. Koskienjärven laulajat täydentävät öistä konserttia.

Ylös >>

Kalkkisissa kannattaa poiketa kaikkina vuodenaikoina. Talvisin merkittävä kohde on Kalkkistenkoski ja siihen liittyvät sulat, jotka houkuttelevat puoleensa talvehtivia telkkiä, koskeloita, joutsenia ja koskikaroja. Usein on merimetsokin havaittuna vieraana. Kesäisin on Kalkkinen-Vähä-Pulkkila-tien varsi ja kylän seutu oivallinen paikka kuunnella yölaulajia. Pulkkilanharjulta Kalkkisiin kulkevan tien varrelle osuu useita kosteikkoja, kuten Lalli, Varsilahti ja Riihilahti, jotka ovat niin ikään pysähdyksen arvoisia. Vähäpää on merkittävin lintujärvi Asikkalassa. Lehtojen reunustamalla järvellä on tavattu monia harvinaisia lintulajeja. Yölaulajapaikkana järvi on verraton, mutta järvelle havainnointi on vaikeaa tiheän kasvuston vuoksi.

Ylös >>

Asikkalan kirkonkylän peltoaukeat ovat oiva retkeilykohde paitsi yölaulaja-aikaan, myös syksyisin. Peltoja kiertäessä voi löytää monia muuttomatkalla olevia pikkulintuja, esimerkiksi kirvisiä, kiuruja ja peippolintuja. Joukossa on havaittu myös harvinaisempia lajeja, kuten isokirvinen, vuorihemppo ja mustapäätasku. Pelloilla voi nähdä myös Asikkalassa pyörivän ison kanadanhanhiparven.

Ylös >>