Retkeilykohteet

Artjärvi Asikkala Hartola Heinola Hollola Hämeenkoski Iitti Kärkölä

Lahti Mäntyharju Nastola Orimattila ja Pukkilan Kantele Padasjoki Pertunmaa Sysmä

Luhdanjoen lintutorni Karirannan satama (nro 2 kartassa) Niemen satama (nro 3 kartassa) Mukkulan kartanon alue Kilpiäistenpohja (nro 4 kartassa) Ali-Juhakkala Radiomäki (nro 5 kartassa) Kariniemen lehtoalue (nro 1 kartassa)

Klikkaamalla näet kartan suurempana.

Orimattilan, Hollolan ja Lahden kuntien alueella sijaitseva Luhdanjoen alue on yksi merkittävimmistä muutonseuranta-alueista Päijät-Hämeessä. Alue muodostuu pitkästä kallioperän murroslaaksossa virtaavasta Luhdanjoesta ja sitä ympäröivistä jokiniityistä ja pensaikoista sekä viljavimpien alueiden reunapelloista. Muutonseurantaa on harrastettu luhta-alueen pohjoispäässä, Lahden Sipilässä (tilan nimi, ei kartassa), mutta myös eteläosan Luhtikylässä. Kevättulvat saavat alueen lainehtimaan noin 12 km pitkänä, 0.1 - 0.5 km leveänä järvenä, jota paikoin jyrkähköt kallioalueet reunustavat. Luhdanjoen lintutornista harrastajat pystyvät vaivattomasta havainnoimaan uomaa seuraavia lintuja. Jokilaakso muodostaa myös petolintujen muuttoreitin. (Luhdanjoen Orimattilan puoleisista alueista Orimattilan esittelyssä)

Luhdanjoen lintutorni [kartta]
Luhdanjoen alue sijoittuu vanhan Helsingintien länsipuolelle Orimattilan Luhtikylästä - Lahden Okeroisiin. Lintutorni on Nostavan ja Okeroisten rajamailla. Parhaiten sinne löytää ajamalla Lahdesta noin 6 km vanhaa Helsingintietä ja kääntymällä Lintulantielle, jota ajetaan noin 2 km. Tämän jälkeen käännytään Luhtijoentielle, jota ajetaan noin kilometri kunnes tullaan parkkipaikalle. Luhtijoentien alkupäässä on puomi, joka on öisin suljettuna. Yhdistyksen jäsenet voivat lunastaa puomiin avaimen Arto Puikkoselta.

Lintutorni avattiin juhlallisin menoin 27.4.1998. Aihetta olikin, sillä kysessä on Suomen suurin ellei myös komein torni, jonka ylemmälle havainnointitasolle päästäkseen on noustava 23,5 metriin. Ylhäällä kiipijää odottaa mukava näköala vaihtelevaan maastoon. Etelässä avautuu Luhdanjoen jokivarsi reunustavine kukkuloineen, pohjoisessa piirtyy näkökenttään Salpausselän reunamuodostuma ja jyhkeä Patokallio. Itäpuolella vaihtelevat metsä- ja peltoalueet ja lännessä on kylämaisemaa. Katselutasanne on noin 115 m merenpinnan yläpuolella.

Alue on parhaimmillaan keväällä, sillä aikaisin muodostuva sula, monet rantaniityt ja rauhallinen sijainti keräävät alueelle sadoittain vesilintuja ja kahlaajia. Jokilaakso toimii myös petolintujen muuttoväylänä, niinpä Luhdanjoen korkeasta tornista onkin päästy näkemään maakunnan mittapuun mukaan varsin merkittäviä petomuuttoja.

Kevätaamuisin pikkutikan terhakka kiikitys ja harmaapäätikan haikeampi huutosarja kuuluvat Luhdanjoen tavlliseen äänimaisemaan. Joinakin kevätöinä myös jänkäkurpan kummitusmainen soidin saattaa kuulua luhdan yllä kiertävästä linnusta.

Kesällä satakielet, viita- ja luhtakerttuset sekä muut yölaulajat valtaavat pajuviidat. Ruisrääkkä huutaa rantaniityllä, perhevelvollisuudet jo hoitanut viirupöllökin saattaa puhaltaa huutosarjan jostain kallion rinteeltä auringonnousun aikoihin.

Syksyn tulvat ovat kevättulvia oikullisempia, mutta sateisina vuosina alueelle muodostuu myös syksyllä hyviä kahlaajien lepäilyalueita. Esimerkiksi jänkäkaurpat viihtyvät taivaanvuohien seurassa tornin edustan laidunniityillä.

Talvella maisema hiljentyy, mutta isolepinkäinen on silti säännöllinen näky pajuluhdalla jonkin karahkan latvassa, harmaapäätikka näkyy päivittäin tornin liepeillä ja viereinen metsikkö elättää myös vahvaa pyykantaa, joiden viheltelyä voi kuulla melkein vuoden ympäri. Tornin läheisyyden ruokintapaikka houkuttelee runsaasti pikkulintuja, mikä takaa varpuspöllön oleskelun jossain lähistöllä. (Lähde: Ilpo Kekki, Luhdanjoen lintutornin esite,1998)

Ylös >>

Vesijärven rannoilla on Lahden kaupungin alueella lukuisia käymisen arvoisia kohteita.
Etelästä lähdettäessä tulee heti vastaan eräs Päijät-Hämeen merkittävimmistä yksittäisistä kohteista, nimittäin sataman aallonmurtaja. Sen jälkeen kun aallonmurtajan maayhteys katkaistiin, naurulokkien kolonia on kasvanut siinä vuosi vuodelta nykyisiin huippulukemiin. Noin 2000 parin yhdyskunta on tämän viime vuosikymmeninä jyrkästi taantuneen lajin suurin sisämaakolonia. Naurulokkien seassa pesii myös useita kalatiirapareja.

Aallonmurtajan lintupaljous ja sen sijainti pitkän järviketjun eteläpäässä houkuttelee paikalle levähtämään vähälukuisia läpimuuttavia lintuja. Karikukkoja, räyskiä sekä suo- ja kuovisirrejä on havaittu useamman kerran aallonmmurtajalla. Harvinaisin vieras on ollut pikkutiira. Aallonmurtajan lintuja pääsee tarkkailemaan Teivaan venesatamasta tai Sibeliustalon vierestä ravintolalaivojen kupeesta. Samalla kannattaa myös tarkastaa Ankkurin alueen ranta, jonka kivikoissa ja hietikoilla saattaa oleilla kahlaajia tai pulmusia muuttoaikoina.

Ylös >>

Niemen satamaan laskevan Joutjoen suu pysyy sulana kovimpinakin pakkastalvina. Polttimon sulana tunnettu paikka on ollut viimeisten vuosien aikana Suomen säännöllisimpiä pikku-uikun talvehtimispaikkoja. Satojen sinisorsien seasta on löytynyt pikku-uikun lisäksi muitakin harvinaisia talvivieraita, kuten harmaahaikara, merimetso, valkoposkihanhia, liejukana, pikkukajava ja kuningaskalastaja. Keväällä sula laajenee nopeasti ja siihen ilmestyy seudun ensimmäiset muuttolinnut telkkien ja isokoskeloiden johdolla. Syksyllä Vesijärven nuottakalastus houkuttelee Enonselälle satoja harmaalokkeja, joiden seasta voi aina koettaa etsiä harvinaisuuksia. Lokit lepäilevät tuolloin useasti Niemen sataman venelaitureilla, mistä niitä on helppo tarkkailla.

Ylös >>

Pohjoiseen edetessä seuraavaksi tulee vastaan Mukkulan kartanon alue ja siihen rajoittuva Ritamäen luonnonsuojelualue. Kartanon puisto ja viereinen karavaanarialue on etenkin syksyisin mielenkiintoinen retkikohde, sillä Vesijärven rantoja pitkin vaeltavat tiaisparvet kulkevat sen kautta. Usein vastaan tulee vilkkaasti äänteleviä pyrstötiaisparvia, ja jos onni suosii, niin myös pähkinänakkeli on voinut jättäytyä alueelle tiaisparven matkasta.

Ritamäki on luonnontilaisen kaltainen korkea mäki, jonka pohjoisrinne on synkkää kuusikkoa ja etelärinne ravinteikas pähkinälehto. Luonnonsuojelualueen vakituiseen lajistoon kuuluu mm. lehtopöllö jonka huhuilua voi kuulla kevätöinä kartanon puistossa.

Ylös >>

Ylös >>

Ylös >>

Ylös >>

Ylös >>