Retkeilykohteet

Artjärvi Asikkala Hartola Heinola Hollola Hämeenkoski Iitti Kärkölä

Lahti Mäntyharju Nastola Orimattila ja Pukkilan Kantele Padasjoki Pertunmaa Sysmä

Ruha - Kantele
Mallusjärvi
Kuivannon pellot
Luhtikylä

Luhtikylän laaksoalue [Kartta]
Luhtikylän alue muodostuu laajahkoista tehoviljellyistä laaksoa reunustavista viljapelloista, nurmilaitumista, jokivarren niityistä ja pensaikoista sekä jättömaa-alueista. Näin muodostuvaa monimuotoista ympäristöä piristävät keväiset tulvat ja monesti kesäsateiden aiheuttamat märkyydet.
Keväisin alueella tavataan monipuolisesti muuttolintuja, sorsien ja kahlaajien ja peltolintujen ollessa valtalajeina. Pesimäaikana alueelle tulee ruisrääkkiä ja niityn kosteuden salliessa myös luhtahuitti voi pysähtyä soidintamaan joen varteen. Jokea seurailevat kalatiirat ja pikkulokit tuovat piristystä kesäpäivän äänimaisemaan. Syksyisin lintuharrastajat etsivät niityiltä niin jänkä- kuin heinäkurppiakin sekä sinirintoja ja lapinkirvisiä.

Luhtikylän rajasillan alue
Luhtikylän retken perinteinen pysähdyspaikka Hollolan – Orimattilan rajalla, josta jokivarren kiikarointi onnistuu mainiosti. Alueella hiljakkoin rakennettu kala-allas on muodostunut varsinaiseksi lintukeitaaksi. Altaalla pesii muutama pari mustakurkku-uikkuja, heinätaveja, lapasorsia ja jopa joutsen on yrittänyt pesiä siinä. Satunnaislajeina on tavattu mm. kaksi pikku-uikkua, vesipääskyjä ja jänkäsirriäinen. Allasta tulee havainnoida maantien puoleiselta sivulta eikä valleille saa lähteä kävelemään.

Luhtikylän laakson eteläpään alue
Luhtikylän koulun luota lähtee tie alas laaksoon ja joen yli Tuorakkaan. Tämän tien eteläpuolella laaksoalue jatkuu useita kilometreja. Levähtäviä lintuja tavataan parhaiten joen ylittävän sillan lä-himaastossa joen molemmin puolin kaivetuissa lampareissa, tulvapelloilla sekä laakson rinnepelloil-la. (Lähde: Esa Lammi, Lintuharrastajan retkikohteita 1,P-HL 2/1980)

Ylös >>

Alueen sijainti ja yleispiirteet

Ruhan - Kanteleen alue sijaitsee noin 45 km Lahdesta etelään, Orimattilan eteläpuolella ja Pukkilan ja Myrkylän välissä. Orimattilan ja Pukkilan rajan kulkiessa alueen halki. Ruhan - Kanteleen alue on ehkä merkittävin muuttolintujen levähdysalue Päijät-Hämeessä. Alue muodostuu laajoista viljellyistä peltolakeuksista, joiden yhtenäisyyttä metsäsaarekkeet, kylätiet ja aluetta halkova Porvoonjoki lasku-uomineen rikkovat. Keväisin alueen eteläosan Kanteleenjärven lisäksi Ruhan alueella lainehtii usein suuri tulvajärvi ja useita toinen toistaan suurempia lätäköitä.

Kanteleen - Ruhan alueella on tehty lukemattomasti harvinaisuushavaintoja, mainittavia lajeja muun muassa: ruostesorsa, lyhytnokkahanhi, pikku-uikku, haarahaukka, muuttohaukka, niittysuohaukka, rantakurvi, avosetti, lampiviklo, mustatiira, ruostepääsky, alppitervapääsky ja mustaotsalepinkäinen.

Hakoisten alue

Orimattilan suunnasta tultaessa Mallusjärven tienhaaran oikealla puolella avautuu Hakoisten peltoaukea. Jatkamalla tienhaarasta parisen sataa metriä ja kääntymällä vasemmalle saavutaan pikkutielle, jota seuraamalla pääsee tulvapellon tuntumaan. Tulvilla on mahdollista nähdä levähtäviä hanhia, sorsia ja kahlaajia.

Ruhan alue

Ajettaessa Mallusjärven tienhaarasta pari kilometriä eteenpäin ja tienhaarasta kilometri vasempaan tullaan Ruhan kartanon alueelle. Porvoonjoki mutkittelee aivan kartanon tuntumassa. Kartanon ympärillä on myös suuria peltoaukeita, joilta voi hakea lepäileviä kapusta- ja kyyhky- sekä hanhiparvia. Porvoonjoen yli vievän sillan lähimaastossa, tulosuunnassa vasemmalla, on lato, jonka takana olevilla tulvapelloilla voi havainnoida lepäileviä sorsia, kahlaajia, joutsenia ja hanhia. Petolinnuilla on myös hyvät saalistusmaastot kartanon jokivarressa ja peltoalueilla. Kartanon aktiivisesta karjataloudesta hyötyvät niin paikalliset kuin levähtävätkin hyönteisyöjät, jotka parveilevat kartanon talousrakennusten tuntumassa ja lähipeltojen lantapatteristoissa.

Edettäessä kartanoa edeltävältä sillalta puolisen kilometriä avautuu tien oikealla puolen kapea peltoaukea ja metsäsaareke, jonka oikealla puolella avautuu laaja peltoaukea, jossa tulva nousee pellolle. Näin muodostuu hanhille, sorsille ja kahlaajielle oivallinen levähdys- ja ruokailupaikka. Tien vieressä olevan lietelammikon lähituntumasta näkee alueella varsin hyvin. Tätä samaista peltolakeutta voi tutkia myös eteläpuolelta ajamalla Kanteleen kylälle ja kääntymällä takaisinpäin, paikka eli Ylösjoen suu on monesti pikku- ja laulujoutsenten sekä hanhien ja sorsien levähdyspaikkana.

Kanteleen alue

Kanteleenjärvi on runsaasti umpeenkasvanut rannoiltaan kortteinen ja pohjoisreunaltaan ruoikkoinen pienehkö järvi, jonka vesialue suureneen kevättulvien myötä runsaasti. Näin muodostuu merkittävä vesilintujen levähdyspaikka. Kesällä järvelle kannattaa retkeillä yölaulajia kuuntelemaan. Järvellä on runsas pesivä lajisto, mukaan mahtuu myös harvinaisuuksia. Pohjoisesta Kanteleenjärvelle tultaessa kannattaa ensimmäiseksi pysähtyä järven länsipuolella tien vieressä olevan ladon luona. Ladolta voi tarkistaa Porvoonjokeen laskevan puron ympäristön ja järven koilliskulman linnuston, myös havaintovihko on ladon seinään kiinnitetyssä postilaatikossa. Ladolta muutama sata metriä jatkettaessa tullaan jyrkkään mutkaan ja ladolle, josta voi tarkkailla järven länsipuolen linnustoa. Ylempää tarkkailupaikkaa voi etsiä Kirkkotien risteyksen tuntumasta, josta hallitsee lähes koko järven. Kirkkotien päästä voi tarkistaa järven eteläkärjen. Kanteleenjärven itäpuolella sijaitsee lintutorni, josta voi tarkkailla järven eteläpuolen linnustoa. Järven itäisimmän kärjen ranta-alue on hyvä kahlaajapaikka.

Kanteleenjärven kiertämisen jälkeen kannattaa paneutua Popeda-saarekkeen linnustoon. Järven länsipään laskuojan ylittävän sillan luona on lato, jonka kupeesta voi tarkkailla länsipuolen peltoaukean tulvalinnustoa. Popedalle ajetaan sillan luota oikealle kääntymällä ja jatkamalla kapeaa tilustietä muutama sata metriä ladolle, jonka luokse kannattaa pysäköidä. Popeda-saareke näkyy ladon länsipuolella noin sadan metrin päässä. Tulvahuippujen aikana saarekkeen ympärillä avautuu laaja tulva-alue, jonka täyttävät sadoista ellei tuhansista yksilöistä koostuvat vesilintulautat ja majesteettiset joutsenryhmät sekä kahlaajaparvien hätäinen viuhina. Kauimmaisina levähtävät hanhet ja kurjet, joiden voimakkaat äänet kiirivät yli keväisen Kanteleen. Veden laskuvaiheessa kahlaajien määrä nousee vesilintujen määrän vähetessä.

Pukkilan ja Ruhan - Kanteleen tienhaarasta etelään jatkettaessa päästään puolisen kilometriä ajamalla mutkaan, josta avautuu henkeäsalpaava näkymä laajalle pelto- ja tulva-alueelle, jonka yllä ilmassa on alinomaan kahlaaja- ja sorsaparvia. Levähtäviä lintuja on joka puolella. Pukkilaan ja Kurunkulmalle päin pari kilometriä jatkettaessa on mahdollista rauhassa tarkkailla tulville parin pienen sivutien päästä.

Ylös >>

Alueen sijainti ja yleispiirteet

Alue sijaitsee Orimattilan eteläpuolella noin 10 km Orimattilasta etelään. Maullusjärvelle pääsee Orimattilasta tietä nro 164 tai tietä nro 1635 ajamalla. Alueelle sijaitsee Porvoonjoen viljelyalueiden reunamassa ja alueelle on tyypillistä jyrkkäpiirteiset kalliomaastot, joiden reunamilla on lehtipuuvaltaista metsikköä ja monimuotoisia usein rinnemaastoon raivattuja peltokuvioita. Itse Mallusjärvi on matalahko, savivetinen ja muta- ja kalliorantainen järvi.

Karkkulan alue ja ranta

Karkkulan rantaan käy pieni rantatie, jonka päästä on kelvollinen näkymä järven länsipään selälle ja rantapaikkaa reunustaville saraikko- ja kortteikkorannoille. Varsinaista kaislikkoa on vähän, enimmälti rannan vasemmalla puolen. Monesti vesilintujen muuttoaikaan järvellä kelluu alli- ja mustalintuparvia ja pieniä tiiraporukoita pyörii salakkajahdissa. Rannoilta tapaa sorsia ja kahlaajia. Varsin mielenkiintoinen poikkeamispaikka keväisellä ja myös kesäisellä linturetkellä.

Sammaliston ranta

Verraton pysähdyspaikka Mallusjärven kierroksella. Usein rantavesissä eri sorsalajeja ja rannan tuntumassa kahlaajia. Hyvä harmaahaikarapaikka.

Mallusniemi

Mallusjokea kohti vievä tie nousee ylös siten, että pysähdyspaikoilta hallitsee Mallusjärven itäisen pään. Usein vesilintuparvia selällä. Paikallisia lintuja ovat harmaapäätikka ja palokärki. Myös saalistelevia petoja voi havaita.

Mallusjoki

Puronnotkolinnustoa tien 1635 molemmin puolin. Kannattaa pysähtyä tikkojen ja kerttusten vuoksi.

Mallusjärven kylä

Tyypillistä maalaiskylää, jonka läpi kannattaa ajella hitaasti.

Holman alue (Karkkula)

Mahtava näkymä Mallusjärven länsiosaan ja alapuolella avautuvaan peltomaisemaan. Usein tiiroja tutkaillessa havaittu läpimuuttavia räyskiä ja lepäileviä vesilintuparvia. Myöskin oivallinen paikka havaita muuttavia ja paikallisia petolintuja.

Ylös >>

Keväisin peltoaukeat houkuttelevat levähteleviä muuttajia aina pikkulinnuista hanhiin ja petolintuihin. Etenkin petolintujen muuton seurantaan Korvenpään ja Metsäkulman peltoaukeat tarjoavat oivan mahdollisuuden. Muun muassa punajalkahaukka, arosuohaukka, niittysuohaukka, muuttohaukka ja meri- ja maakotka on tavattu Kuivannon peltoaukeilla. Kesällä pelloilta löytää paitsi tyypilliset maaseudun päivälinnut kuten peltosirkun, tuulihaukan ja kottaraisen, myös runsaasti yölaulajia. Ruisrääkkä, pensassirkkalintu ja toisinaan jopa viiriäinen ja viitasirkkalintu kuuluvat aukeiden asukkaisiin. Kesäreviiriään pelloilla on pitänyt myös sarvi- ja suopöllö, sinisuohaukka sekä lapinharakka.

Loppukesästä Korvenpään peltojen keskellä oleva mullospelto houkuttelee kahlaajia puoleensa, mikäli sade vain on jättänyt maahan lätäköitä. Lampiviklo, isosirri, pikkusirri ja kuovisirri ovat ilahduttaneet retkeilijöitä läsnäolollaan yleisempien kahlaajien seurassa. Loppusyksystä Kuivannon pelloilla pysähtelee jälleen runsaasti muuttolintuja. Sinisuohaukkka ja ampuhaukka ovat tavallisesti paikalla syys-lokakuussa. Sänki- ja mullospelloilta voi tehdä monia piristäviä pikkulintuhavaintoja lapinsirkkujen, lapinkirvisten ja taskujen muodossa. Talvellakaan Kuivannon pelloilla ei ole aivan hiljaista. Metsäkulman pelloilla näet ruokailee maakunnan suurin teeriparvi, parhaina päivinä kanalintuja on laskettu pelloilta noin 80.

Ylös >>